Seuraava etappi oli teatteri Schwerinissä, ja täältä ensimmäinen tuttavuus oli syksyllä Suomeen vaihtoon tuleva Fiene. Sairaan mukava tyyppi, ja sainki ekan työpäivän viettää sen kanssa hommissa ja teatteria kiertäen.
Ihan ensteks me purettiin edellisen illan esityksen jäljiltä lava tyhjäks. Tää tarkotti lavasteiden irtiruuvaamist, niitten paikoilleenviemist ja sivumoltoneiden irottamist. Seuraavaks piti laittaa lava valmiiks orkesterille, joka esiintyy seuraavat kolme iltaa. Akustisista syistä tuotiin kattopalat jotka ripustettiin samantein (ja sain kehuja ku huomasin yhen ripustuspisteen sakkelin jääneen väärään asentoon jumiin), sekä seinäpalat. Rakennettiin myös raiserit ohjeistuksen mukaan ja autettiin nuottitelineiden kanssa.
Yleensä ne ei kuulemma mikitä näitä orkesterikeikkoja (paitsi ehkä muutamalla mikillä) salin koon ja hyvän kuuluvuuden vuoks, mutta tää striimattiin radioon ja seurasin sivusta äänitysporukan puuhia. Päästiin myös kurkkaamaan niitten äänitysautoa, ihan sairaan siisti!
Meillä lavaporukalla ei ihan hirveen kauaa menny, ja pian sainki teatterikierroksen. Nykynen rakennus on jotain 200 vuotta vanha, ku edellinen tuhoutu tulipalossa. Ihan sairaan upee silti:
Loppupäivä meniki lähinnä talon kiertelyssä ja ihmisiin tutustuessa. Yllättävän moni on matkustellu Suomessa (Helsinki, Mikkeli, Kuopio, Oulu, Turku, Lusikkaniemi, Rovaniemi, Sodankylä, Joensuu....). Tosi moni myös puhuu englantia, toisin ku Rostockissa. Osaa tarttee vähän lämmitellä, mut tarpeeks pitkään ku juttelee niin se alkaa sujumaan. Pari vanhempaa tyyppiä puhuu kuitenki vaan saksaa, mut niittenki kans työskentely sujuu maalaisjärjellä, itekeksityllä viittomakielellä ja yrittämällä ymmärtää saksaa. Viel toistaseks ei tullu ongelmia vastaan :D
Tää tuntu heti alusta asti paljon enemmän omantyyliseltä työpaikalta ja on ollu paljon tervetulleempi fiilis. Ihmiset on kivoja ja tekemistä riittää. Saan kysellä paljon, nähä uusia asioita ja nauraa ihmisten mukahauskoille jutuille. Ihanaa!
